Kun ruokavaliota on muutettava

Kuten oon maininnutkin, aion kertoa jossain vaiheessa Suomen ja Irlannin eroavaisuuksista laajemmin. Mutta nyt ajattelin kertoa hieman ruokakulttuurista. Mainittakoon, että jokainen perhe on erilainen ja nämä tottumukset eivät tietenkään päde jokaiseen irkkuperheeseen, ainoastaan omaani.

Olen nyt asunut Kavanaghien luona 34 päivää. 34 päivän aikana olen jo oikeastaan ehtinyt unohtamaan, että minkälaista ruokaa tottusin syömään päivisin Suomessa. Ruoka ei ole kovin erilaista täällä, mutta perheessäni syödään tosi terveellisesti. Esimerkkinä, syötiin Jannen kanssa tosi usein muussia, mutta tehtiin se jauheesta eikä perunoista. (Toi ajatus jauheperunamuussista ällöttää mua tällä hetkellä niin paljon, haha.)

Aamupalaksi syödään lasten kanssa yleensä puuroa, munakokkelia, muroja tai jugurttia. Jos jää nälkä, niin maha täytetään hedelmillä. Päivän mittaan syödään välipalaksi aina hedelmiä tai jugurttia. Lounas (dinner) syödään klo 12–13 ja silloin on yleensä tarjolla paimenen piirasta, lohta ja lohkoperunoita, kasvissosekeittoa ja tummaa leipää tai riisiä kanakastikkeella. Näillä kiertää aika paljon noi samat reseptit, mutta ei valittamista. Lohkoperunat tehdään useimmiten perunoista, eikä käytetä pakasteita. Ainut harmi on ettei perheeni ole tottunut syömään mitään vihreetä. Lautanen näyttää hyvin orvolta kun siinä on vain lohkoperunoita, lohta ja tölkkipapuja.

Illallinen (supper) on klo 19–20 ja silloin syödään oikeastaan mitä vaan kaapista löytyy. Hostäiti saattaa paistaa uunissa makkaroita tai jotain pakasteruokia, kuten pizzaa. Tämän lisäksi jokainen syö sitä mitä tekee mieli. Vanhin lapsi saattaa syödä kokonaisen leikkelerasian  ja keskimmäinen kulhollisen juustoraastetta. Kurkku- ja porkkanatikkuja, kinkkuvoileipiä, jugurttia, hedelmiä, marjoja, jne. Täällä kyllä kaipaa kahta lämmintä ateriaa päivässä. Iltapalaa ei tässä perheessä tunneta laisinkaan.

Hassuinta on, ettei ainakaan täällä (Dinglessä) ole yhtään laktoosittomia tuotteita myynnissä. Mulla ei ole koskaan todettua laktoosi intoleranssia, mutta oon lapsesta saakka tottunut juomaan laktoositonta maitoa ja syömään laktoosittomia jugurtteja. Oon ollut aivan hukassa kun kaupassa ei näy tuttuja "Eila" tai "Into" -merkintöjä. Koko kroppani on ollut aivan sekaisin, kun olen joutunut käyttämään maitotuotteita, joissa on laktoosia. Tämän takia tein muutoksen ja päätin ryhtyä maidottomaan ruokavalioon. Niin paljon oon kuullut siitä hyvää, että halusin lähteä kokeilemaan. Ei mulla täällä kauheasti muita vaihtoehtoja edes ole. Kaupasta tuli siis haettua riisimaitoa, kookosöljyä sekä soijajugurtteja. Pidetään peukut pystyssä, että ihmeitä tapahtuu!

Onko jollain kokemuksia/vinkkejä maidottomasta ruokavaliosta?

Au pairin työpäivä

7.45–8:40 TYTÖT

Louisen kyyti tulee hakemaan häntä kouluun joka toinen viikko klo 8:20 ja joka toinen viikko 8:40. Thomas yleensä lähtee viemään Clíonaa Montessoriin klo 8:40. Ennen kouluun lähtöä tyttöjen pitää vaihtaa vaatteet (Louiselle koulupuku), pistää kengät jalkaan,  silmälasit päähän, syödä aamupala, ottaa vitamiinit ja pestä hampaat sekä kasvot. Minun pitää myös harjata tyttöjen hiukset sekä pistää ne ponnarille, tehdä eväät kouluun sekä pakata ne ja varmistaa, että tytöillä on tarpeeksi vaatetta päällä. Vaikka tytöt ovat hyvinkin itsenäisiä ja minäitte-tyyppejä, jokaista vaihetta pitää vahtia ja minuutin välein hoputtaa, että nyt on kiire. Kun Louise on valmis, hän menee portille odottamaan kyytiä tai katselee ikkunasta kunnes kyyti saapuu (sadepäivät).

8:40–12:20 RONAN

Aamupäivän olenkin sitten Ronanin kanssa kahdestaan. Kun tytöt ovat aamulla valmiita, puen Ronanin ja vaihdan vaipan. Tämän jälkeen hieman piirrettyjä pyörimään ja aamupalaa. (Tässä vaiheessa vasta pääsen itsekin syömään aamupalaa.) Ronan on tosi nirso ruuan suhteen, joten syömisessä kestää kauan. Kun olen itse syönyt, jätän Ronanin keittiöön katsomaan piirrettyjä ja menen viereiseen huoneeseen itse vaihtamaan vaatteet. (Kyllä, hähää. Syön täällä aamupalan yöpuvussa, vaikka lapsetkin vaihtavat vaatteet ennen aamupalaa.) Aamupalan jälkeen lähdetään yleensä Ronanin ja Rosie-koiran kanssa kävelylle. Klo 11–12 Ronan nukkuu päiväunet, jonka aikana mulla on omaa aikaa. Joskus selaan kännykkää, katson Netflixiä tai nukun, milloin mitäkin. Aluksi käytin tuon tunnin esim. siivoamiseen tai ruuanlaittoon, mutta nykyään käytän sen omaanaikaani, niin kuin se onkin tarkoitettu. Ronanin herättyä, annan hänen katsoa hieman piirrettyjä ja itse aloitan lounaan tekemisen.

12:20–13:40

Clíona tulee Montessorista yleensä n. klo 12:20. Tämän jälkeen syömme Clíonan ja Ronanin kanssa lounasta, katsomme piirrettyjä, leikimme.

13:40–16:20

Louise tulee koulusta n. klo 13:40, jos hänellä on nälkä, tarjoilen hänelle lounasta. Viimeiset tunnit sitten leikimme ulkona, väritämme, leivomme, hypimme trampoliinilla, askartelemme tai jos olen tosi väsynyt/kipeä, ainoastaan vahdin heitä kun he puuhaavat omia touhujaan. Varmistan myös, että Louise vaihtaa koulupuvun tavallisiin vaatteisiin ja että hän tekee läksynsä. N. klo 16:20 Noreen tulee kotiin ja sitten olen ns. "off".

Saatan istua hetken aikaa keittiössä juttelemassa päivästä Noreenin kanssa, mutta lopulta sulkeudun huoneeseeni omiin puuhiini tai lähden käymään jossain. Seitsemän aikoihin liityn perheen seuraan syömään illallista jos olen kotona. (Joskus lapset ovat jopa niinkin ihania, että leikin ja hengaan niiden kanssa illallakin. Haha.) Nukkumaan yritän päästä klo 22–23. Ja aamulla taas koko rumba uudestaan.

Hiljaiselon kuulumiset

Aika on mennyt aivan käsittömättömän nopeasti. Blogiin kirjoittaminen on vain venynyt ja venynyt, mutta nyt olen takaisin pienen hiljaiselon jälkeen.

Tajusin, että tärkeämpää on ne tuntemukset ja kuulumiset mitkä haluan tänne säilöä ja lähimmäisille kertoa. Ei niinkään ne kuvat. Niitä nyt näkee esim. Instagramista @maaranpaairlanti. Totta kai aion jossain vaiheessa jatkaa taas taistelua Flickrin ja wifin kanssa, mutta en aio keskittyä siihen. Olen siis pahoillani jos jokaiseen postaukseen ei tule kuvia. Aion taistella seuraavien päivien aikana Blasket Islands -kuvien sekä Suomi vs. Irlanti -postauksen kuvien kanssa, koska ne ainakin haluan teille näyttää.

Kiire ja stressi tosiaan alkoivat kun Noreen aloitti työt 25.8. Jouduin katsomaan kolmea lasta joka päivä 10 tunnin ajan. (Tämä on siis 50h/vko, heh. Maximi 35h/vko.) Työpäiväni alkoi klo 7:30 ja päättyi n. klo 17:30. Tämän jälkeen yleensä (vapaaehtoisesti) vietin aikaa lasten kanssa sekä autoin iltaisin Noreenia laittamaan lapset nukkumaan. Minua jotenkin kävi sääliksi kolmen lapsen äiti, joka harvoin saa apua aviomieheltään. Thomas saattaa välillä tulla puulusikka kädessä huutamaan lapsille, että nyt nukkumaan siitä, mutta harvemmin panostaa auttamiseen iltaisin. Mutta nyt olen oppinut, että parempi on, että pidän vapaa-aikani vapaa-aikanani. Muuten palan loppuun. Tämä viikko oli erittäin rankka, en jaksanut iltaisin oikein tehdä mitään. Viikonloppuna tulikin sitten nollattua vähän liiankin rankasti.

Louisen koulu jatkui 31.8. sekä samana päivänä Clíona aloitti Montessorin. Montessori on vähän niin kuin esikoulu Irlannissa. Lapset oikeastaan vain piirtävät, värittävät ja askartelevat kolmen tunnin ajan. Montessoria käydään 1-2 vuotta, jonka jälkeen mennään kouluun. Viime viikolla työt alkoivat hellittämään kun aamupäivisin ei tarvinnut huolehtia muutakuin yhdestä 2-vuotiaasta ja tytöt tulivat kotiin keskipäivän jälkeen. (Teen erillisen postauksen työpäivästäni.)

Viime viikko ja sitä aiempi olivat kyllä erittäin rankkoja. Noreen ei pitänyt kiinni sovitusta. Työpäivieni piti olla 7:50-16:00. Au pairin on kyllä ehdottoman tärkeää pitää puolensa ja avata suunsa. Kysyin siis, että miksi aloitan aiemmin kuin olimme sopineet ja pienen keskustelun jälkeen Noreen sanoi, että voin aloittaa vasta 7:45. Sai kelvata. Kyllä sitä rankimpien päivien aikana tuli itku. Ja herkästi. Varsinkin kun lapset eivät totelleet tai olivat aivan kamalia. Louise (5v.) varsinkin osaa olla erittäin ilkeä. Ronan (2v.) itkee herkästi, on tosi kärttyinen herättyään ja harvoin suostuu syömään mitään. Clíona (4v.) osaa kyllä valeitkunsa ja käyttää sitä aivan liian usein. Lapsilla on (mielestäni) suuri arvostus mua kohtaan ja se on hienoa. Ärsyttää vaan kuunnella kivan päivän (kiva päivä=ovat olleet ihania ja totelleet) jälkeen kun huutavat ja itkevät koko illan äidilleen. Ei voi käsittää.

Ekat kaksi viikkoa kun olivat vain tutustumista ja lomailua, oli hyvin rankkaa kun ne työt sitten oikeasti alkoivat. Kulttuuri täällä kun on niiiin erilaista. Siihen on vain totuttava. Älä ainakaan liikaa tuputa omia uskomuksiasi. Olet tullut toisen kotiin, toisen maahan. Kunnioita sitä ja heidän kasvatusmetodeitaan, vaikka kuinka tyhmiä ne mielestäsi olisivatkaan. Tämän tajuamisessa minulla kesti tovi, mutta kun sen tajuaa, kaikki on helpompaa. Muista tutustua muihin au paireihin tai paikallisiin, vietä heidän kanssaan aikaa. Lähde kävelylle, lenkille, pyöräilylle. Pistä kuulokkeet korviin ja uppoudu Netflixin tai kirjan maailmaan. Muista rentoutua. Et ole kotiorja tai 24h lastenhoitaja.