torstai 10. syyskuuta 2015

Hiljaiselon kuulumiset

Aika on mennyt aivan käsittömättömän nopeasti. Blogiin kirjoittaminen on vain venynyt ja venynyt, mutta nyt olen takaisin pienen hiljaiselon jälkeen.

Tajusin, että tärkeämpää on ne tuntemukset ja kuulumiset mitkä haluan tänne säilöä ja lähimmäisille kertoa. Ei niinkään ne kuvat. Niitä nyt näkee esim. Instagramista @maaranpaairlanti. Totta kai aion jossain vaiheessa jatkaa taas taistelua Flickrin ja wifin kanssa, mutta en aio keskittyä siihen. Olen siis pahoillani jos jokaiseen postaukseen ei tule kuvia. Aion taistella seuraavien päivien aikana Blasket Islands -kuvien sekä Suomi vs. Irlanti -postauksen kuvien kanssa, koska ne ainakin haluan teille näyttää.

Kiire ja stressi tosiaan alkoivat kun Noreen aloitti työt 25.8. Jouduin katsomaan kolmea lasta joka päivä 10 tunnin ajan. (Tämä on siis 50h/vko, heh. Maximi 35h/vko.) Työpäiväni alkoi klo 7:30 ja päättyi n. klo 17:30. Tämän jälkeen yleensä (vapaaehtoisesti) vietin aikaa lasten kanssa sekä autoin iltaisin Noreenia laittamaan lapset nukkumaan. Minua jotenkin kävi sääliksi kolmen lapsen äiti, joka harvoin saa apua aviomieheltään. Thomas saattaa välillä tulla puulusikka kädessä huutamaan lapsille, että nyt nukkumaan siitä, mutta harvemmin panostaa auttamiseen iltaisin. Mutta nyt olen oppinut, että parempi on, että pidän vapaa-aikani vapaa-aikanani. Muuten palan loppuun. Tämä viikko oli erittäin rankka, en jaksanut iltaisin oikein tehdä mitään. Viikonloppuna tulikin sitten nollattua vähän liiankin rankasti.

Louisen koulu jatkui 31.8. sekä samana päivänä Clíona aloitti Montessorin. Montessori on vähän niin kuin esikoulu Irlannissa. Lapset oikeastaan vain piirtävät, värittävät ja askartelevat kolmen tunnin ajan. Montessoria käydään 1-2 vuotta, jonka jälkeen mennään kouluun. Viime viikolla työt alkoivat hellittämään kun aamupäivisin ei tarvinnut huolehtia muutakuin yhdestä 2-vuotiaasta ja tytöt tulivat kotiin keskipäivän jälkeen. (Teen erillisen postauksen työpäivästäni.)

Viime viikko ja sitä aiempi olivat kyllä erittäin rankkoja. Noreen ei pitänyt kiinni sovitusta. Työpäivieni piti olla 7:50-16:00. Au pairin on kyllä ehdottoman tärkeää pitää puolensa ja avata suunsa. Kysyin siis, että miksi aloitan aiemmin kuin olimme sopineet ja pienen keskustelun jälkeen Noreen sanoi, että voin aloittaa vasta 7:45. Sai kelvata. Kyllä sitä rankimpien päivien aikana tuli itku. Ja herkästi. Varsinkin kun lapset eivät totelleet tai olivat aivan kamalia. Louise (5v.) varsinkin osaa olla erittäin ilkeä. Ronan (2v.) itkee herkästi, on tosi kärttyinen herättyään ja harvoin suostuu syömään mitään. Clíona (4v.) osaa kyllä valeitkunsa ja käyttää sitä aivan liian usein. Lapsilla on (mielestäni) suuri arvostus mua kohtaan ja se on hienoa. Ärsyttää vaan kuunnella kivan päivän (kiva päivä=ovat olleet ihania ja totelleet) jälkeen kun huutavat ja itkevät koko illan äidilleen. Ei voi käsittää.

Ekat kaksi viikkoa kun olivat vain tutustumista ja lomailua, oli hyvin rankkaa kun ne työt sitten oikeasti alkoivat. Kulttuuri täällä kun on niiiin erilaista. Siihen on vain totuttava. Älä ainakaan liikaa tuputa omia uskomuksiasi. Olet tullut toisen kotiin, toisen maahan. Kunnioita sitä ja heidän kasvatusmetodeitaan, vaikka kuinka tyhmiä ne mielestäsi olisivatkaan. Tämän tajuamisessa minulla kesti tovi, mutta kun sen tajuaa, kaikki on helpompaa. Muista tutustua muihin au paireihin tai paikallisiin, vietä heidän kanssaan aikaa. Lähde kävelylle, lenkille, pyöräilylle. Pistä kuulokkeet korviin ja uppoudu Netflixin tai kirjan maailmaan. Muista rentoutua. Et ole kotiorja tai 24h lastenhoitaja.

4 kommenttia:

  1. Moi,

    Oon aupairina Irlannin länsirannikolla Galwayssa ja hoidan kahta 2v ja 3,5v poikaa. Meillä ihan sama kiukuttelemisrumba käynnissä (ruoka ei maistu, lyödään toista ja huudetaan) aina kun edes toinen vanhemmista kotona, vaikka mulle eivät yleensä sano vastaan. Lapset on ihania :D

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis en tajua tota, että miks vanhemmille/vanhempien läsnäollessa täytyy olla niin kamala? :D mutta tsemppiä sinne Galwayhin! :)

      Poista
  2. Varmasti välillä vaikeeta ja rankkaa erottaa työ ja vapaa-aika kun on niin helppo varmaan niittenki sit pyytää auttamaan... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Pitäisi enemmän vaan lähteä pois talosta omalla ajalla, mutta tää Irlannin sää nyt on yleensä mitä on niin ei kauheesti innosta lähtee pyöräilee vesisateeseen :D kiitos tsempeistä!

      Poista