keskiviikko 13. tammikuuta 2016

On aika jättää hyvästit

Jo ensimmäisen perheen ongelmien aikana moni Suomesta pyysi tulemaan takaisin tuttuun ja turvalliseen kotimaahan. En halunnut luovuttaa, tuntui, että mussa oli vielä kipinää.

Kun lähdin ensimmäisestä perheestä pois, ja jouduin kodittomaksi, moni Suomesta pyysi tulemaan takaisin tuttuun ja turvalliseen kotimaahan. En halunnut luovuttaa, tuntui, että mussa oli vielä kipinää.

Kun löysin uuden perheen, kaikki vaikutti täydelliseltä, tiesin, että kaikki tapahtuu syystä. Mulla oli tarkoitukseni tulla tähän perheeseen ja auttaa perheen yksinhuoltajaäitiä lapsien kanssa. Mulla on aina ollut tarve auttaa muita. Olla se pelastava enkeli. Ajattelin, että 'en voi olla itsekäs, näillä menee huonommin' ja jatkoin vain arkielämän askareiden kanssa painimista. En osannut ajatella omaa jaksamistani, koska olinhan kuitenkin toteuttamassa unelmaani lempimaassani. Enkä halunnut 'luovuttaa'.

'Paljon' ei edes riitä kuvailemaan kuinka paljon ongelmia nykyisessä perheessäni on. Niitä on nimittäin erittäin paljon. Aluksi tunsin olevani se pelastava enkeli, jota perheeni oli odottanut saapuvan. Tein kaiken mitä pyydettiin. Ja enemmän. Koin olevani se isosisko, joka puuttui heidän perheestään. Koin oloni tervetulleeksi. Koin kuuluvani perheeseen jo alusta alkaen. Mutta kuten huomasin ajan myötä, se ei ole aina hyvä asia.

Joululoman jälkeen hostperheeni toivotti minut lämpimin sylin tervetulleeksi takaisin kotiin ja tunsin olevani onnellinen. Muutaman päivän päästä huomasin jälleen tekeväni 12-tuntisia työpäiviä sekä babysittauksia viikonloppuisin ilman mitään extrapalkkaa. Saatika saavani edes sitä palkkaa mikä minulle oli tarkoitettu normaaleista työpäivistäni. Joka päivä osasin vain ajatella niitä kaikkia ihania ja tärkeitä ihmisiä Suomessa, jotka välittivät hyvinvoinnistani ja halusivat minut kotiin. Päätin, että nyt on aika. Mussa ei ole enää kipinää.

En kadu hetkeäkään päätöstäni, että päätin lähteä toteuttamaan unelmaani vieraaseen maahan, vieraaseen kulttuuriin, jättäen kaikki lähimmäiseni koti-Suomeen yli 2000 kilometrin päähän. Aika on mennyt niin nopeasti täällä, ja niin paljon jäi näkemättä ja kokematta, mutta olen kiitollinen, että olen saanut niin monia hyviä ystäviä sekä muistoja Irlannissa. Ja vaikka otsikko sanoo 'on aika jättää hyvästit', tiedän, että nämä eivät ole.