Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mitä tapahtui Dinglestä lähdön jälkeen?

Lähdin tosiaan Dinglestä 23.10. (tiedän, apua sentään miten aika lentää) ja sain tavarani sieltä 29.10. Seuraavan viikonlopun vietin kuitenkin Dinglessä halloweenin ja hyvästien merkeissä. Sunnuntaina palasin Corkkiin ja sitten oli aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja miettiä tulevaa. Monet yrittivät saada mua tulemaan takaisin Suomeen, mutta en halunnut vielä luovuttaa. Vaihtoehtoina olivat joko asunto ja työpaikka tai uusi hostperhe. Valehtelisin jos väittäisin, ettei ajatus uudesta hostperheestä pelottanut. Mutta lopulta tajusin sen olevan helpompaa. Sähköpostittelin muutaman perheen kanssa, mutta lopulta Facebookissa otti yhteyttä kolmen lapsen äiti Susan, jonka kanssa lopulta mentiin haastattelukahville. Perhe vaikutti täydelliseltä. Kahvin jälkeen lupasin Susanille kertovani päätöksestäni parin päivän sisällä. Dingle-perheen kanssa kun tuli hätiköityä päätöksen kanssa, niin tällä kertaa halusin miettiä rauhassa. Laitoin hänelle tekstarin 30 minuuttia haastattelun jälkeen, että 'kyllä, tahtoisin kovasti liittyä perheeseenne'. Hups. 6.11. muutin uuteen perheeseen.

PERHE COSTELLO

Äiti: Susan
Lapset: Dylan 12, Luke 9 ja Kate 7
Paikka: Fermoy (n. 7000 asukasta, 30km Corkin keskustasta)
Käytössä: oma auto, jiihaa!

Susan on siis yksinhuoltajaäiti ja John-isän luo lapset menevät joka toinen viikonloppu ja joka tiistai.

VIIKKO-OHJELMA

Joka päivä työt alkaa 7:45 ja joka aamu teen lasten lounaat ja heitän heidät kouluun yhdeksäksi. Susan antoi mulle työmoton ensimmäisenä päivänä: 'Jos huomaat, että jotain pitää tehdä, tee se'.

Maanantaisin 9:00–15:30 koko talon lattioiden imurointi ja moppaus. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Jos jotain pitää tehdä, tee se. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto. Dylanilla rugby klo 18:30 (lähtö tuntia aikasemmin). Lukella ja Katella on piano klo 19:40–20:20. Susan vie toisiin harkkoihin ja mä toisiin.

Tiistaisin mulla on vapaapäivä. Joskus Susan saattaa tarvita mua silti tekemään lapsien eväät aamuisin/heittämään heidät kouluun.

Keskiviikkoisin 9:00–15:30 kaikkien (3) vessojen lattioiden imurointi ja moppaaminen. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Ja edelleen sama työmotto pätee. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto. Dylanin rugby klo 18:30 (lähtö tuntia aikaisemmin).

Torstaisin ei ole mitään virallisesti sovittuja siivoomisia. Paitsi tietenkin silittämiset ja muut jos nään että jotain pitää tehdä. Ennen joulua sain myös tosi paljon ylimääräisiä siivousjuttuja, kuten ikkuinoiden pesua ymv. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto.

Perjantaisin 9:00–15:30 jälleen koko talon lattioiden imurointi ja moppaus. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Jos jotain pitää tehdä, tee se. Lapset koulusta klo 14:40 -> uintiin klo 16:00 -> Luke futikseen klo 18:15 -> Dylanin hakeminen uinnista -> Luken hakeminen futiksesta -> kotiin. Ja näiden kaikkien paikkojen välietäisyys toisistaan on se 30km.

Viikonloput mulla on yleensä vapaita, mutta oon kyllä joutunut tosi paljon babysittaamaankin. Josta en saa tosiaan extrarahaa, enkä tunteja vapaaksi.

--

Uusi hostperheeni on täysi vastakohta Dingle-perheelle. Täällä muuttuu suunnitelmat kokoajan oli sitten kyse harkkojen peruuntumisesta tai lapsen sairastumisesta. Me pystytään ton äidin kanssa puhumaan toisillemme mistä tahansa ja usein jutellaankin sohvalla viiniä juoden kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tällä perheellä on myös hyvin pahoja vaikeuksia liittyen lapsien isään, mikä vaikeuttaa jokapäiväistä elämää 110-prosenttisesti. On vain pitänyt sopeutua ja olla ymmärtäväinen, mutta kun kyseessä on periaatteessa tuntemattomat ihmiset, niin välillä tulee mietittyä kuuluuko au pairin kestää näin paljon tällaista sontaa. Mutta niinkuin Susan on useasti kuvaillut perhettään 'life is busy, but fun'.

tiistai 18. elokuuta 2015

"Excuse my French!"

theblasketislands_2

Kirottua. En tajunnutkaan, että oon niin korvessa täällä, ettei edes wifi ole kovin hyvä. Olen siis erittäin pahoillani, etten ole pystynyt bloggaamaan niin usein kun tahtoisin. Turhauttavaa yrittää muokata kuvia, siirtää niitä Flickriin tai saatika kirjoittaa postausta, kun netti pätkii harvase minuutti.

Noreen ja lapset lähtivät tänään aamulla Mallow'hun Noreenin vanhempia tapaamaan, joten jäin hostisän kanssa kahdestaan Dingleen hengaamaan. Olin hyvin tervetullut lähtemään mukaan, mutta halusin tavata muita au paireja tällä viikolla, sekä hieman tutkia Dingleä yksinäni. En vielä tiedä menenkö heidän perässään Mallow'hun torstaina tai perjantaina, en oikein osaa päättää. Tänään kävin sitten hostisän kanssa viemässä polttopuita Ventryyn, kävin myös Dinglen kirjastossa, sekä tein koiran kanssa 1,5 tunnin lenkin. Nyt pitäisi ehkä vielä lähteä käymään kylällä.

Viime viikolla olin Dinglessä (sähköpyörälläni! aivan mahti!) pizzalla ja oluella saksalaisen au pairin Tinan kanssa, joka oli aivan super!! Juteltiin kaikesta mahdollisesta sekä opetettiin toisillemme omia kieliämme. Näen huomenna jälleen Tinan, sekä erään espanjalaisen au pairin. Suomenkieli alkaa kyllä pikkuhiljaa tökkiä vastaan. Edellispäivänä facetimettelin Jannen kanssa ja oli hyvin outoa puhua suomea. Tänään olin Dinglessä moikkaamassa erästä IT-mies Teemua, joka on asunut Irlannissa nyt jo 13 vuotta. Suomen puhuminen tuntui todella vaikealta ja meinasin kokoajan automaattisesti ruveta puhumaan englantia.

Lauantaina olin Rosie-koiran kanssa metsässä kävelyllä, sekä babysittasin illan lapsia, kun vanhemmat olivat illallisella. Sunnuntaina oltiin Traleessa tivolissa ja katsomassa Rose of Tralee -paraatia. Rose of Tralee -festivaali on Traleessa (tunnin ajomatka Dinglestä) pidettävä kauneuskilpailu, johon osallistuu "ruusuja" ympäri maailmaa. Pääsin myös vihdoin ja viimein Penneysiin, johon tuhlasin aaaaivan liikaa.

Toivotaan, että tällä viikolla (kun lapset ovat poissa) minulla on paremmin aikaa blogille. Toivotaan myös, että nettiyhteys olisi parempi. Ei täällä luonnon keskellä kyllä tee edes kauheasti mieli istua sisällä tietokoneen ääressä tai näpytellä kännykkää, vaan mielummin sitä ryntää ulos kävelylle tai kiipeämään vuoria pitkin. Sadepäivinä nojatuoliin istumaan ja lukemaan kirjaa teekupposen kanssa. On kyllä pakko myöntää, että rakastan Irlantia.

MÄÄRÄNPÄÄ: IRLANNILLA ON NYT MYÖS INSTAGRAM: @maaranpaairlanti