Lähdin tosiaan Dinglestä 23.10. (tiedän, apua sentään miten aika lentää) ja sain tavarani sieltä 29.10. Seuraavan viikonlopun vietin kuitenkin Dinglessä halloweenin ja hyvästien merkeissä. Sunnuntaina palasin Corkkiin ja sitten oli aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja miettiä tulevaa. Monet yrittivät saada mua tulemaan takaisin Suomeen, mutta en halunnut vielä luovuttaa. Vaihtoehtoina olivat joko asunto ja työpaikka tai uusi hostperhe. Valehtelisin jos väittäisin, ettei ajatus uudesta hostperheestä pelottanut. Mutta lopulta tajusin sen olevan helpompaa. Sähköpostittelin muutaman perheen kanssa, mutta lopulta Facebookissa otti yhteyttä kolmen lapsen äiti Susan, jonka kanssa lopulta mentiin haastattelukahville. Perhe vaikutti täydelliseltä. Kahvin jälkeen lupasin Susanille kertovani päätöksestäni parin päivän sisällä. Dingle-perheen kanssa kun tuli hätiköityä päätöksen kanssa, niin tällä kertaa halusin miettiä rauhassa. Laitoin hänelle tekstarin 30 minuuttia haastattelun jälkeen, että 'kyllä, tahtoisin kovasti liittyä perheeseenne'. Hups. 6.11. muutin uuteen perheeseen.
PERHE COSTELLO
Äiti: Susan
Lapset: Dylan 12, Luke 9 ja Kate 7
Paikka: Fermoy (n. 7000 asukasta, 30km Corkin keskustasta)
Käytössä: oma auto, jiihaa!
Susan on siis yksinhuoltajaäiti ja John-isän luo lapset menevät joka toinen viikonloppu ja joka tiistai.
VIIKKO-OHJELMA
Joka päivä työt alkaa 7:45 ja joka aamu teen lasten lounaat ja heitän heidät kouluun yhdeksäksi. Susan antoi mulle työmoton ensimmäisenä päivänä: 'Jos huomaat, että jotain pitää tehdä, tee se'.
Maanantaisin 9:00–15:30 koko talon lattioiden imurointi ja moppaus. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Jos jotain pitää tehdä, tee se. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto. Dylanilla rugby klo 18:30 (lähtö tuntia aikasemmin). Lukella ja Katella on piano klo 19:40–20:20. Susan vie toisiin harkkoihin ja mä toisiin.
Tiistaisin mulla on vapaapäivä. Joskus Susan saattaa tarvita mua silti tekemään lapsien eväät aamuisin/heittämään heidät kouluun.
Keskiviikkoisin 9:00–15:30 kaikkien (3) vessojen lattioiden imurointi ja moppaaminen. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Ja edelleen sama työmotto pätee. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto. Dylanin rugby klo 18:30 (lähtö tuntia aikaisemmin).
Torstaisin ei ole mitään virallisesti sovittuja siivoomisia. Paitsi tietenkin silittämiset ja muut jos nään että jotain pitää tehdä. Ennen joulua sain myös tosi paljon ylimääräisiä siivousjuttuja, kuten ikkuinoiden pesua ymv. Lapset koulusta klo 15:30 -> läksyt -> välipala -> vaatteiden vaihto.
Perjantaisin 9:00–15:30 jälleen koko talon lattioiden imurointi ja moppaus. Jos silityskasassa on silitettävää, silitä ne. Jos jotain pitää tehdä, tee se. Lapset koulusta klo 14:40 -> uintiin klo 16:00 -> Luke futikseen klo 18:15 -> Dylanin hakeminen uinnista -> Luken hakeminen futiksesta -> kotiin. Ja näiden kaikkien paikkojen välietäisyys toisistaan on se 30km.
Viikonloput mulla on yleensä vapaita, mutta oon kyllä joutunut tosi paljon babysittaamaankin. Josta en saa tosiaan extrarahaa, enkä tunteja vapaaksi.
--
Uusi hostperheeni on täysi vastakohta Dingle-perheelle. Täällä muuttuu suunnitelmat kokoajan oli sitten kyse harkkojen peruuntumisesta tai lapsen sairastumisesta. Me pystytään ton äidin kanssa puhumaan toisillemme mistä tahansa ja usein jutellaankin sohvalla viiniä juoden kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tällä perheellä on myös hyvin pahoja vaikeuksia liittyen lapsien isään, mikä vaikeuttaa jokapäiväistä elämää 110-prosenttisesti. On vain pitänyt sopeutua ja olla ymmärtäväinen, mutta kun kyseessä on periaatteessa tuntemattomat ihmiset, niin välillä tulee mietittyä kuuluuko au pairin kestää näin paljon tällaista sontaa. Mutta niinkuin Susan on useasti kuvaillut perhettään 'life is busy, but fun'.
